Kaaso

"Ilona on kaasona neljissä häissä yhden kesän aikana. Hän tuntee morsianten kuppikoon ja miehet paremmin kuin omansa. Ensi kertaa hän käyttää sanoja koemeikki, laahus ja lahjalista. Kaason ohjelmapalvelun ohessa Ilona tekee pätkätöitä museossa ja kääntää surkeita dekkareita, polttareita hän järjestelee velkarahoilla.

Lapsimorsian, prinsessamorsian, pakkomorsian ja toisen kierroksen morsian - mitä nämä ihmiset tekevät Ilonan elämässä? Pitsiunelmat ovat kaukana kaason arjesta, mutta ei morsiamillakaan mene hyvin. Eikä ole sanottua, että kaasoon voi aina luottaa.

Lähteenmäki tekee tunnistettavia ja kitkeränhauskoja havaintoja pariutumispuuhista, ihmisten välisestä vallasta ja sivullisen osasta."

En voi sanoa tätä nyt millään muotoa kirja arvosteluksi, sillä kirja oli niin suuri pettymys että jätin sen lopulta kokonaan lukematta!

Aloitin siis lukemaan kirjaa ja kun aihe on niinkin iloinen kuin häät ja takakannenkin mukaan kitkeränhauska romaani - odotin kevyttä viihdettä joka saisi mielen iloiseksi.

Heti alussa huomasin että päähenkilö Ilona on hiirulainen, joka ei osaa sanoa ei ja jolla ei taida olla omaa mielipidettä mistään, kaikki muut suurinpiirtein tallaavat tämän naisen lyttyyn.
Kirja on harmaata luettavaa ainakin alussa ja melko töksähtelevää kerrontaa. Minkälainen kaaso aikoo pitää puheen parhaan ystävänsä häistä jostain ruskeasta joesta?!

Odotin paljon enemmän kirjalta ja kun alku oli noinkin synkkätunnelmainen, niin kyllä kirjailijan täytyisi muuttaa kirjoitustyyliään aika paljon että saisi kirjaan mukaan iloa ja väriä edes hiukan enemmän.

www.Liisan-blogi.net

"Liisa Virtanen haaveilee tähteydestä - ala vain on vielä hakusessa. Muu perhe muuttaa Ruotsiin, mutta koska Liisa ei tahdo lähteä mukaan, edessä on lukiopaikka Big Cityssä, erikoisten sukulaisten hoivissa. Liisa rakastaa kirjoittamista, ja kun uusissa kuvioissa riittää sulattelemista, hän purkaa ajatuksiaan omassa blogissaan. Blogia lukee ja kommentoi säännöllisesti pieni joukko ihmisiä, esimerkiksi hentomielinen Miss Nasu sekä Murikka, joka on nimensä mukaisesti jästipäiden kingi. Liisa on tunnistavinaan nimimerkkien takaa koulusta tuttuja tyyppejä, mutta vähitellen käy hyvin selväksi, että netissä kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää... Tuija Lehtinen leikittelee vauhdikkaassa uutuusromaanissaan kerronnallisilla ratkaisuilla: päähenkilön blogi ja sen saamat kommentit ovat olennainen osa kirjan rakennetta. Lehtisen edellinen nuortenromaani Mopo oli Finlandia Junior -ehdokas."

Ensimmäinen Tuija Lehtisen kirja jonka luin. Liisan-blogi on tarkoitettu nuorille, mutta kevyenä iltapalana se kyllä meni näin aikuiseenkin makuun.
Liisa on lukiolaiseksi aika lapsenmielinen- kuka sanoo lukio iässä kirosanan kohdalla piip..? Liisa kuitenkin on hauska ja suorasukainen tapaus ja häntä on ihan mukava seurata kirjan välityksellä. Pojat Liisalla vaihtuu aika nopeasti ja yllättävän rennosti poijat ottavatkin sen että Liisan käsikynkässä roikkuu aika pian joku toinen ja tavallisesti vielä tuttu, mutta onneksi Liisalla on sen verta itsekuria ettei hän sentään julkista paheksuntaa aiheuta, edes lukijassa.
Harmillista ettei lopussa käynyt ilmi jatkoiko Liisa lukiota vielä kesän jälkeenkin samalla paikkakunnalla ja miten kävi juhannus häiden.
Luvun alussa on aina Liisan oma blogi päivitys ja lopussa on blogiin tulleet kommentit, joita ei kannata kirjaa lukiessa hyppiä ohitse!
Voin suositella niin nuorille että aikuisille jotka kaipaavat erilaista ja kevyttä ilta luettavaa.

Pisteet: 4/5

Tyttö tulevaisuudesta

"15-vuotias Aada saa kummallisen kesätyön: hän lupaa vanhalle naiselle kastella syrjäkylän aution pappilan ikkunalla kasvavaa oleanteripuuta.
Talon vanhaa pianoa kokeillessaan Aada huomaa siirtyneensä menneeseen aikaan: yhtäkkiä hän on vuodessa 1889 ja pappila ja kylä sen ympärillä kuhisevat elämää.
Farkkuasuinen vieras 2000-luvulta herättää kummastusta, mutta iloinen ja ennakkoluuloton ompelijatar Tilda ottaa Aadan hoiviinsa ja tutustuttaa hänet ajan tapoihin.
Pianoa soittamalla Aada alkaa liikkua menneisyyden ja oman aikansa väliä. Menneisyydestä tulee pakopaikka, kun äidin päihdeongelma riistäytyy käsistä tai kun paras ystävä näkee vain uuden poikaystävänsä. Pian Aada kuitenkin ymmärtää, että vanhalla naisella oli hänelle muukin tehtävä kuin kukkien kastelu…"

Kirja kiehtoi minua jo kirjastossa, sillä olen kiinnostunut kirjoista joissa nykypäivän ihminen ajautuu tavalla tai toisella menneeseen aikaan. Kirja on ohut ja Aada seikkailee siinä nopein kääntein ajasta toiseen, mutta lukija pysyy hyvin kirjassa matkassa ja ymmärtää missä ajassa milloinkin mennään.
Kirja on tarkoitettu nuorille, joten aikuisempaan makuun tämä ei ole. Itse kuitenkin tykkäsin kirjaa lukea, teksti oli kevyttä ja erittäin mielenkiintoista oli lukea kuinka Aadan ystävän käy menneen ajan Suomessa. Itse Aada ei ollut läheskään yhtä kiehtova kuin Tilda jonka elämästä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

Pisteet: 2½ /5

Vauva aika ohitse?!

Olen niin ylpeä meidän perheen karvavauvasta, Rikistä! 

Rikihän on kaikin puolin aivan mahtava koira. Sillä on huumorin tajua ja pilkettä silmä kulmassa, mutta osaa ottaa nykyisin jopa rennosti kotona, eikä tarvitse aina olla komentamassa. Alussahan tuntui ettei millään ymmärrä mikä on sallittua ja mikä ei, ja käskyt "EI" ja "IRTI" oli kovassa käytössä. Nykyisin Riki kyllä tietää aika hyvin mikä on sallittua ja mikä ei. Kotona ollessa ei tarvitse komennella turhia, tokihan pentu vielä kokeilee että joskos tämä nyt olisi sallittua...

Eilen sitten tapahtui "kasvupyrähdys" tai oliko sitten ajoitus ihmisillä oikea, en tiedä... Isoa hätää ei tullut kertaakaan sisälle päivän aikana! Kuulostaa ehkä joissakin koiraperheissä ihan normaalilta, mutta meille se oli iso juttu. Rikihän tekee hädän kuin hädän juuri siihen paikkaan missä sattuu olemaan, ei ole osoittanut pientäkään elettä sisäsiisteydestä, saati yrittänyt pyytää ulos tarpeen vaatiessa.
Ja tänä aamuna kello 8.00 mennessä sisälle ei ollut tullut yhden ainuttakaan suurta hätää! Yleensä yön jälkeen Rikin oma aitaus on kuin miina tanner! On lirut siellä täällä ja välillä jopa kävellessä tehty- vana vain näkyy... Läjät on siellä mihin on sattunut osumaan. Eli viime yö oli meille suuri saavutus. Harmi vain kun aamulla emäntä oli liian hidas ja aamun sekä yön ensimmäinen kasa ehti tulla ennen ulos pääsyä.
Jännityksellä odotyan tätä päivää että tapahtuuko isompi vahinko vai onko juurikin näin että Rikikin on hoksannut että kakkea ei tarvitse heti ulos suoltaa, vaan sitä voi jopa pidätellä hiukan..

Hammaskeijukin oli Rikin tykönä käynyt ja vienyt ainakin kaksi hammasta, mutta minkä keiju teki- olipahan unohtanu eurot jättää tilalle!


Jasukin on muuten pennun myötä elävöitynyt. Ennen niin rauhallinen karvakasa ryhtyy nykyisin leikkiin ja ärähtelee. Pinnakin on luonnollisesti kasvanut.. Jasu joka yleensä on kaikkien kaveri eikä ikinä ennen ärähtänyt muille kuvittelee ilmeisesti Rikin myötä kasvaneensa Alfojen alfaksi.. Ekaa kertaa lenkillä ärähti vieraalle koiralle ilman mitään syytä!

Kuva saastetta luvassa kunhan emäntä saa uuden puhelimensa käyttöön, uuden liittymän kanssa. Joudutte tekin myöntämään, että ennen meillä oli pieni musta karvavauva - nyt siitä on kehittymässä kulmakunnan komein alfauros - Heti Jasun jälkeen.