Morriganin risti

"Fantasiatrilogian huima avaus 

Hurja vampyyrikuningatar Lilith aikoo alistaa koko maailman ikeensä alle. Jumalatar Morriganin  käskystä mahtava irlantilainen velho, Hoyt, matkustaa 1100 -luvun Irlannista nykypäivän New Yorkiin. Hoytin kokoaa kuuden kumppanuksen ryhmän ihmiskuntaa pelastamaan. Wicca-noita Glenna, Hoytin vampyyriveli Cian, vampyyrinmetsästäjä Blair, prinsessa Moira sekä muodonmuuttaja Larkin ryhtyvät valmistautumaan viimeiseen taistoon, mutta miten niin pieni ja eripurainen seurue pystyy  päihittämään Lilithin valtavan vampyyriarmeijan? Tehtävää vaarantaa myös Glennan ja  Hoytin välinen vetovoima, jota ei pysty tukahduttamaan väkevimmälläkään magialla." Gummerus

Tämä pokkari tuli vihdoinkin luettua! Se on jo jonkin tovin odotellut kirjahyllyssä lukemista, eikä syy ole suinkaan se etteikö kirja olisi kiinnostanut vaan kirja oli oma ja se ei kirja hyllystä mihinkään karannut niin monesti kirjastonkirjat menivät omien kirjojen edelle.
Kirjan takakansi lupailee hyvää romantiikan ja fantasian nälkäiselle ihmiselle. Romantiikka ainakin on taattu sillä kirjan kirjoittaja on itse "romantiikan kuningatar" Nora Roberts.

Tarina on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta Roberts jää liian usein, liian pitkiksi ajoiksi kertoilemaan mitättömiä yksityiskohtia. Mitättömät yksityiskohdat voivat olla romanttisissa kirjoissa välttämätön paha, mutta näinkin mielenkiintoiseen fantasiakirjaan ei mielestäni tarvitse jäädä kuvailemaan kaikkea turhan yksityiskohtaisesti.
Roberts voi olla romantiikan kuningatar, mutta fantasia kirjoilla elääkseen tulee hänen vielä hiukan muuttaa kirjoitustyyliään.

Juoni on mahtava, hahmot ovat mielenkiintoisia ja erilaisia persoonia, mutta kirjoitustapa tökkii hiukan. Fantasian ja taisteluharjoitusten seassa on hiukan romantiikkaa ja se tietysti keventää tunnelmaa.

Kirja loppui ikävästi kesken ja kahdessa tulevassa jatko-osassa voidaan lukea kuinka käy vampyyrikuningatar Lilithin maailman valtauksen sekä vasta syttyneen rakkaustarinan.
Ensimmäinen osa ei vakuuttanut, mutta tarina oli sen verran mielenkiintoinen että uskon lukevani myös seuraavat kaksi osaa.

Pisteet: 2.5/5

Trilogian kolmas osa Hiljaisuuden laakso

Trilogian toinen osa Jumalten tanssi

Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haaste

Vuodelle 2012 on otettu vastaan uusi haaste joka löytyy Haasteet sivulta!

Haaste yksinkertaisuudessaan haastaa lukemaan enemmän kotimaista kirjallisuutta. Kirjan luettua haasteen vastaanottaja lisää kirjan haasteessa annettuun listaan.

Haaste löytyi Sonjan blogista.

Buzzador

Lisätty uusi sivu "Buzzador" jossa kerron omista buzzauksista ja josta myös selviää enemmän buzzauksesta!

http://lukutoukankarvatassutjapienetnassut.blogspot.com/p/buzzador.html

Perustottelevaisuutta

Nyt on meillä Rikin kanssa takana 4 kertaa ihan ohjattua perustottelevaisuus koulutusta.

1. Kerta - Kurssi alkoi ja koulutus oli hyvin vähäistä koska kaikki koirat ovat muoria, uudessa paikassa ja ah niin ihania ystäviä ympärillä. Eka kerta on siis totuttelua uuteen ympäristöön ja naksuttimeen. Emäntä melkein luuli että Riki tekee Marleyt ja meille ilmoitetaan ettei ensi kerralla tarvitse tulla. Mitä vielä, Riki jopa sai kehut kun osasi välillä jopa ottaa rennosti. Tietysti paremminkin olisi voinut mennä ja jättää muiden namit rauhaan..
Kotitehtäviä, naksuttimen käyttö, "tänne" käsky sekä katsekontakti.

2. Kerta - Intoa puhkuen aloitetaan ja koirat, sekä emännät soheltaa sen ekan puolen tunnin.. Onneksi kaverit ja ympäristö on vielä hiukan muistissa edellisestä viikosta, joten loppu aika voidaan jopa harjoitella ihan oikeasti! Uutena tulee "Jätä" käsky joka lisätään myös kotitehtävä listaan.

3. Kerta - Nyt paikka on jo niin tuttu, ettei tarvitse kauan soheltaa ja sählätä vaan melkein heti päästään asiaan. Tutut käskyt, mutta tällä kertaa liikutaan myös hihnassa ja mieluiten vasemmalla puolen. Tämähän on ollut meillä hiukan haasteellista, mutta pujottelu sekä ohitus meni todella upeasti. Emäntä oli melkein liikuttunut, kun pikkunen pauka pää osaa ihan oikeasti tehdä asioita mikäli vaan tahtoo!

Ainut mikä tässä tunnissa meni mönkään oli ihan emännän syytä. Sillä kaikkien koirien piti käydä pöydällä, jotta pöytä olisi tilanteen vaatiessa ihan ok paikka. Itse olen suht pieni ja elukkalääkärille otan miehen matkaan, no nyt ei ollut miestä joka tuon mörrykän olisi sinne pöydälle nostanut! Yritä siinä ähistä ja puhista ylös tuota varmaan lähemmäs 30 kiloista jässikkää pikkuselle pöydälle! Riki ei ollut moksiskaan, mutta emäntää harmitti ettei ole heti pienestä pitäen opetellut kunnollista nosto tapaa noin suurelle koiralle. Nyt sitten täytyy harjoitella aika isolla köriläällä. Juu ja ei taida olla hankalakaan arvata, että Riki on kaikkein suurin ihan ylivoimaisesti kaikista kurssin koirista. Hyvänä kakkosena tulee 15kg painava kaveri =) Juu pientä kokoeroa...

4. Kerta - Myöskin ohitus harjoituksia. Riki oli ollut edellisellä viikolla isännän kanssa lomilla ja arvatkaapa oliko mitkään käskyt enää hallussa. Onneksi tunnin lopulla Rikikin alkoi pikku hiljaa muistamaan miten sitä pitikään toimia. Ohitukset meni ihan ok ja kosketus kepin käyttö alkoi pikkuhiljaa sujumaan. "Oma paikka" harjoitus ei meinaa niin millään upota. Ja katsekontaktia pitää harjoitella kyllä hyvin toistuvasti. Tietysti myös tähän mennessä opitut käskyt täytyy saada paremmin haltuun niin emännälle kuin koirallekkin. Nimimerkillä jottei enää tarvitse koiran kanssa taistella siitä, että saako sen hiiren raadon oikeasti pitää itellä suussa vai ei, vaikka se emäntä kuinka maanittelee niillä herkuilla.

Onneksi Vielä 3 kertaa olisi tulossa. Vaikka ohitus harjoitukset ja hihnassa liikkuminen koulutus tilanteessa sujuu nykyisin tosi hienosti, on sen vieminen oikeaan elämään todella haastavaa! Meillä kun on hankaluuksia kävellä hihnassa vetämättä ja tavalla niinkuin koiran kuuluisi kävellä. Toivottavasti vetämis ongelma saadaan pian kuriin, jottei "ongelma" jäisi päälle. Taitaa olla hankalampi päästä tästäkin ongelmasta eroon, mitä pidempään se jatkuu. Harjoittelua, harjoittelua ja vielä kerran harjoittelua.