Perustottelevaisuutta

Nyt on meillä Rikin kanssa takana 4 kertaa ihan ohjattua perustottelevaisuus koulutusta.

1. Kerta - Kurssi alkoi ja koulutus oli hyvin vähäistä koska kaikki koirat ovat muoria, uudessa paikassa ja ah niin ihania ystäviä ympärillä. Eka kerta on siis totuttelua uuteen ympäristöön ja naksuttimeen. Emäntä melkein luuli että Riki tekee Marleyt ja meille ilmoitetaan ettei ensi kerralla tarvitse tulla. Mitä vielä, Riki jopa sai kehut kun osasi välillä jopa ottaa rennosti. Tietysti paremminkin olisi voinut mennä ja jättää muiden namit rauhaan..
Kotitehtäviä, naksuttimen käyttö, "tänne" käsky sekä katsekontakti.

2. Kerta - Intoa puhkuen aloitetaan ja koirat, sekä emännät soheltaa sen ekan puolen tunnin.. Onneksi kaverit ja ympäristö on vielä hiukan muistissa edellisestä viikosta, joten loppu aika voidaan jopa harjoitella ihan oikeasti! Uutena tulee "Jätä" käsky joka lisätään myös kotitehtävä listaan.

3. Kerta - Nyt paikka on jo niin tuttu, ettei tarvitse kauan soheltaa ja sählätä vaan melkein heti päästään asiaan. Tutut käskyt, mutta tällä kertaa liikutaan myös hihnassa ja mieluiten vasemmalla puolen. Tämähän on ollut meillä hiukan haasteellista, mutta pujottelu sekä ohitus meni todella upeasti. Emäntä oli melkein liikuttunut, kun pikkunen pauka pää osaa ihan oikeasti tehdä asioita mikäli vaan tahtoo!

Ainut mikä tässä tunnissa meni mönkään oli ihan emännän syytä. Sillä kaikkien koirien piti käydä pöydällä, jotta pöytä olisi tilanteen vaatiessa ihan ok paikka. Itse olen suht pieni ja elukkalääkärille otan miehen matkaan, no nyt ei ollut miestä joka tuon mörrykän olisi sinne pöydälle nostanut! Yritä siinä ähistä ja puhista ylös tuota varmaan lähemmäs 30 kiloista jässikkää pikkuselle pöydälle! Riki ei ollut moksiskaan, mutta emäntää harmitti ettei ole heti pienestä pitäen opetellut kunnollista nosto tapaa noin suurelle koiralle. Nyt sitten täytyy harjoitella aika isolla köriläällä. Juu ja ei taida olla hankalakaan arvata, että Riki on kaikkein suurin ihan ylivoimaisesti kaikista kurssin koirista. Hyvänä kakkosena tulee 15kg painava kaveri =) Juu pientä kokoeroa...

4. Kerta - Myöskin ohitus harjoituksia. Riki oli ollut edellisellä viikolla isännän kanssa lomilla ja arvatkaapa oliko mitkään käskyt enää hallussa. Onneksi tunnin lopulla Rikikin alkoi pikku hiljaa muistamaan miten sitä pitikään toimia. Ohitukset meni ihan ok ja kosketus kepin käyttö alkoi pikkuhiljaa sujumaan. "Oma paikka" harjoitus ei meinaa niin millään upota. Ja katsekontaktia pitää harjoitella kyllä hyvin toistuvasti. Tietysti myös tähän mennessä opitut käskyt täytyy saada paremmin haltuun niin emännälle kuin koirallekkin. Nimimerkillä jottei enää tarvitse koiran kanssa taistella siitä, että saako sen hiiren raadon oikeasti pitää itellä suussa vai ei, vaikka se emäntä kuinka maanittelee niillä herkuilla.

Onneksi Vielä 3 kertaa olisi tulossa. Vaikka ohitus harjoitukset ja hihnassa liikkuminen koulutus tilanteessa sujuu nykyisin tosi hienosti, on sen vieminen oikeaan elämään todella haastavaa! Meillä kun on hankaluuksia kävellä hihnassa vetämättä ja tavalla niinkuin koiran kuuluisi kävellä. Toivottavasti vetämis ongelma saadaan pian kuriin, jottei "ongelma" jäisi päälle. Taitaa olla hankalampi päästä tästäkin ongelmasta eroon, mitä pidempään se jatkuu. Harjoittelua, harjoittelua ja vielä kerran harjoittelua.

Uusi kirja Carriesta ennen Sinkkuelämää ja New Yorkia. Lähde mukaan seuraamaan, miten pikkukaupungin kasvatti tavoittelee unelmaansa. Carrien nuoruusvuodet kertoo Carrien viimeisestä lukiovuodesta pikkukaupunki Castleburyssa, jossa hän asuu isän ja kahden pikkusiskon kanssa. Äiti on kuollut syöpään, mutta jättänyt tyttärelleen perinnöksi feministisen kipinän. Kun sydäntenmurskaaja ja paha poika Sebastian Kydd palaa vuosien jälkeen Castleburyyn, Carrien maailma mullistuu. Koulun tyttöjen salainen päiväuni osoittaa olevansa kiinnostunut juuri Carriesta, ja kaikki vaikuttaa epätodellisen onnelliselta. Rakkauden lisäksi Carriella on kuitenkin myös toinen unelma: hän tahtoo tulla kirjailijaksi. Mutta miksi tuntuu, että tytön on valittava joko poikaystävä tai ura - jo 16-vuotiaana? Tarkkanäköiseen tapaansa Carrie analysoi kokemaansa ja ammentaa siitä jutun aiheita. Yliopisto häämöttää nurkan takana, mutta sitä ennen Carrie päättää seurata suurta unelmaansa: edessä on kesä New Yorkissa kirjoittajakoulussa...

Kirjan kansi on hyvin houkutteleva ja kun kyseessä on kirja niin ihananasta Carrieasta täytyi tämä lukea.
Kirja kertoo Carriesta ennen New Yorkia,  jolloin Carriekin on nuori ja hiukan hyväuskoinen erityisesti poikien suhteen. Kukapa meistä ei olisi.. Kirja on suunnattu nuorille, mutta mielestäni lukuelämyksen voi kokea myös vanhempikin Sinkkuelämien ihailija. Itseä kirjassa viihdytti erityisesti tyyli jolla Bushnell kirjoitti. Juoni on hyvinkin uskottavaa ellei peräti jonkun tytön oikeasta elämästä. Elämä on nuorille naisillekkin toisinaan aika julma ystävien ja poikien suhteen.
Loppu on kuitenkin kaiken alku ja nitoutuu kivasti yhteen "Carrie nuorena, Carrie aikuisena" tietysti välistä puuttuu vielä muutama kasvun vuosi mutta lukija itse voi hyvinkin kuvitella kuinka Carrie rakentaa omaa elämää uudessa kaupungissa.
Ihastuttava ja rentouttava lukukokemus!

Pisteet 4/5