"Huumorilla pippuroitu tarina osuu suoraan sydämeen!Odotin innolla tämän kirjan kimppuun pääsemistä, sillä olen tykännyt kovasti Kinsellan muista kirjoista. Kirjat ovat aina olleet ratki riemukkaita ja aiheuttavat lukijassa pientä myötähäpeää.
Lara Lingtonilla on aina ollut vilkas mielikuvitus, mutta nyt se vetää hurjia ylikierroksia. Yhtäkkiä hän saa seurakseen isotäti-Sadien riehakkaan haamun, jonka mielestä sukulaistyttö viettää todella tylsää elämää. Juhlia, miehiä, samppanjaa! vaatii kummitus charleston-ajalta ja pyytää Laraa täyttämään viimeisen toiveensa.
Kaulakoru, jota ilman Sadie ei voi asettua haudan lepoon, on kadonnut, ja Laran pitäisi etsiä se. Laralla vain on ihan tarpeeksi muutakin puuhaa. Tyttöparan paras ystävä on häipynyt Goalle ja jättänyt hänet yksin hoitamaan heidän huteraa yritystään. Ja kaiken lisäksi poikaystävä on juuri kävellyt ulos hänen elämästään!
Sadien puskemana Lara kuitenkin ryhtyy salapoliisiksi, ja kaulakorua jäljittäessään hän kohtaa paitsi uuden ihanan miehen myös joutuu punastuttavan noloihin tilanteisiin."
Kirjan päähenkilö Lara on yhtä hömppä kuin muutkin Kinsellan kirjojen hahmot, mutta Lara on todella helposti ylitse puhuttavissa. Välillä jopa ärsytti, kun tuntui ettei päähenkilöllä ole lainkaan selkärankaa vastustaa isotäti-sadien päähänpistoja.
Kirja oli alusta hiukan pitkäveteisen oloinen. Kinsella ei ollut revitellyt yhtä paljon Sadien haamulla, kuin olisi mielestäni voinut ja mitä odotinkin - onhan kirjankin nimi kevytkenkäinen kummitus..
Vaikka kirja alusta olikin tylsähkön puoleinen eikä aiheuttanut hymyä huulille - parani kirja kuitenkin loppua kohden ja olen todella tyytyväinen että kirjan luin. Itse en suosittelisi kyseistä kirjaa ensimmäiseksi Kinsellan kirjaksi, mutta jo aiemmin Kinsellan muuhun tuotantoon tutustuneelle on juurikin tähän kirjaan hyvä lopettaa.
Mielestäni huonoin kirja Kinsellalta, mutta kuitenkin ihan lukemisen arvoinen.
Pisteet: 3½ /5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti