"15-vuotias Aada saa kummallisen kesätyön: hän lupaa vanhalle naiselle kastella syrjäkylän aution pappilan ikkunalla kasvavaa oleanteripuuta.
Talon vanhaa pianoa kokeillessaan Aada huomaa siirtyneensä menneeseen aikaan: yhtäkkiä hän on vuodessa 1889 ja pappila ja kylä sen ympärillä kuhisevat elämää.
Farkkuasuinen vieras 2000-luvulta herättää kummastusta, mutta iloinen ja ennakkoluuloton ompelijatar Tilda ottaa Aadan hoiviinsa ja tutustuttaa hänet ajan tapoihin.
Pianoa soittamalla Aada alkaa liikkua menneisyyden ja oman aikansa väliä. Menneisyydestä tulee pakopaikka, kun äidin päihdeongelma riistäytyy käsistä tai kun paras ystävä näkee vain uuden poikaystävänsä. Pian Aada kuitenkin ymmärtää, että vanhalla naisella oli hänelle muukin tehtävä kuin kukkien kastelu…"
Kirja kiehtoi minua jo kirjastossa, sillä olen kiinnostunut kirjoista joissa nykypäivän ihminen ajautuu tavalla tai toisella menneeseen aikaan. Kirja on ohut ja Aada seikkailee siinä nopein kääntein ajasta toiseen, mutta lukija pysyy hyvin kirjassa matkassa ja ymmärtää missä ajassa milloinkin mennään.
Kirja on tarkoitettu nuorille, joten aikuisempaan makuun tämä ei ole. Itse kuitenkin tykkäsin kirjaa lukea, teksti oli kevyttä ja erittäin mielenkiintoista oli lukea kuinka Aadan ystävän käy menneen ajan Suomessa. Itse Aada ei ollut läheskään yhtä kiehtova kuin Tilda jonka elämästä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.
Pisteet: 2½ /5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti