“Olympos on ikuinen. Lontoo on jumalainen. Kreikkalaiset jumalat eivät unohtuneet antiikkiin, vaan elävät tälläkin hetkellä Pohjois-Lontoossa kimppakämpässä. He ovat menettäneet voimiaan ja ovat ikävystyneitä, mutta tekevät edelleen samaa kuin antiikin aikana: kinastelevat pikkuasioista ja punovat juonia, kostoja ja lemmenseikkailuja. Jotain on muuttunutkin: Apollo on TV-psykologi, Artemis ulkoiluttaa ammatikseen koiria, Afrodite myy puhelinseksiä. Zeus pysyttelee vintillä poissa tieltä. Jumalilla on nykyaikana myös maallisia huolia: asunnossa on kauhea sotku, mutta puhtaanapito ei ole jumalten työtä. Hyvän siivoojan löytäminen ei ole Lontoossa helppoa, mutta onneksi löytyy reipasotteinen Alice, joka ottaa työn vastaan. Jumalten ja kuolevaisten kohtaaminen ei ole ennenkään sujunut ilman törmäyksiä…
Kirja houkutteli heti lukemaan itseään, sillä juoni ja kirjan aihepiiri oli mielenkiintoinen. Kreikkalaisten jumalien ja mytologian avulla kirjasta voisi saada hauskan ja mielenkiintoisen.
Itse kirjailijalla on täytynyt olla valtaisa mielikuvitus, koska on huomannut kirjoittaa kirjan Kreikkalaisista jumalista nykypäivän Lontoossa.
Odotin kirjalta paljon sillä aihepiiri natsasi täysin minun mieltymyksiini; kirjassa oli mytologiaa, jumalia, romantiikkaa, huumoriaa.. Mutta mitä vielä, kun kirjaa aloin lukemaan oli pettymys aikamoinen.
Aiheesta joka on hyvin omaperäinen keksintö, olisi voinut saada erittäin hauskan ja viihdyttävän kirjan.
Kirjan lukemista latisti kirjailijan käyttämät sanavalinnat; jumalat puhuivat hyvin rahvaan omaisesti, eivätkä älyllä juurikaan loistaneet. Jumalat käyttäytyivät kuin tavalliset ihmiset, eikä heidän heidän mielessä tuntunut liikkuvan mitään muuta kuin seksi, alkoholi ja seksi.
Heti alussa tarinan jumalilta katosi uskottavuus. Jumalien kuului olla iänvanhoja ja elämää nähneitä, mutta kirjan jumalat olivat kuin pahaisia teinejä. Ehkä hauskuus olikin tässä, mutta minä en sitä juuri ymmärtänyt.
Itse päähenkilö, Alice on hyvin hiirimäinen enkä saa minkäänlaista otetta hänestä. Hyvässä kirjassa mielestäni päähenkilöön voi jollakin tapaa samaistua, mutta Alice- harmaa, tylsä siivooja ei kolahda minuun millään tavalla.
Kirjailijalle itselleen kuitenkin annan pisteet tausta työstä. Vaikka kerronta oli mitä oli, niin taustatyöt oltiin tehty huolella. Kreikkalaisesta mytologiasta ja jumalten erilaisista luonteista oltiin otettu selvää ja näihin oltiin paneuduttu.
Kirja itsessään ei ollut mitenkään paksu teos, mutta aikaa kului sen lukemisessa. Loppua kohden kirja parani, mikä oli hiukan lohduttavaa. Viimeiset luvut kirjasta, olivat jopa mielenkiintoiset, mutta yli 300 sivuista kirjaa ei pelasta muutama hyvä luku.
Itse kirjailijalla on täytynyt olla valtaisa mielikuvitus, koska on huomannut kirjoittaa kirjan Kreikkalaisista jumalista nykypäivän Lontoossa.
Odotin kirjalta paljon sillä aihepiiri natsasi täysin minun mieltymyksiini; kirjassa oli mytologiaa, jumalia, romantiikkaa, huumoriaa.. Mutta mitä vielä, kun kirjaa aloin lukemaan oli pettymys aikamoinen.
Aiheesta joka on hyvin omaperäinen keksintö, olisi voinut saada erittäin hauskan ja viihdyttävän kirjan.
Kirjan lukemista latisti kirjailijan käyttämät sanavalinnat; jumalat puhuivat hyvin rahvaan omaisesti, eivätkä älyllä juurikaan loistaneet. Jumalat käyttäytyivät kuin tavalliset ihmiset, eikä heidän heidän mielessä tuntunut liikkuvan mitään muuta kuin seksi, alkoholi ja seksi.
Heti alussa tarinan jumalilta katosi uskottavuus. Jumalien kuului olla iänvanhoja ja elämää nähneitä, mutta kirjan jumalat olivat kuin pahaisia teinejä. Ehkä hauskuus olikin tässä, mutta minä en sitä juuri ymmärtänyt.
Itse päähenkilö, Alice on hyvin hiirimäinen enkä saa minkäänlaista otetta hänestä. Hyvässä kirjassa mielestäni päähenkilöön voi jollakin tapaa samaistua, mutta Alice- harmaa, tylsä siivooja ei kolahda minuun millään tavalla.
Kirjailijalle itselleen kuitenkin annan pisteet tausta työstä. Vaikka kerronta oli mitä oli, niin taustatyöt oltiin tehty huolella. Kreikkalaisesta mytologiasta ja jumalten erilaisista luonteista oltiin otettu selvää ja näihin oltiin paneuduttu.
Kirja itsessään ei ollut mitenkään paksu teos, mutta aikaa kului sen lukemisessa. Loppua kohden kirja parani, mikä oli hiukan lohduttavaa. Viimeiset luvut kirjasta, olivat jopa mielenkiintoiset, mutta yli 300 sivuista kirjaa ei pelasta muutama hyvä luku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti