“Emily Sanders ei suinkaan ole vihainen äidilleen, joka ei ymmärrä hänen poikkeuksellista kykyään – eihän Emily osaa käsitellä taitoaan kunnolla itsekään. Tulevien tapahtumien näkeminen saattoi olla hyväkin juttu, mutta Emilylle siitä oli koitunut toistaiseksi lähinnä vain harmia. Kun Carter katoaa ja kahden muunkin erikoisluokan oppilaan kohtalo herättää hämmennystä, ärsyttävän itsetietoinen Amanda laittaa epävarman Emilyn kyvyt koetukselle. Kuka katoaisi seuraavaksi? Oudon sähköpostiviestin saatuaan Emily on tiukan paikan edessä: onko kyky nähdä tulevaisuuteen lahja vaiko kirous?”
Kirjastosta tarttui tällainen nuorten kirja, joka on kolmas osa Valitut sarjasta. Ensimmäisiä kirjoja en ole lukenut, mutta siitä huolimatta pääsin kirjan maailmaan vaivattomasti mukaan.
Kirjan juoni on mielestäni mahtava: koulussa on muutamia tyyppejä ,joilla kaikilla on erilaisia kykyjä ja he kokoontuvat Valittujen tunnilla yhteen pyrkien tietysti hallitsemaan omaa kykyään aina vain paremmin.
Kirja on suunnattu minua huomattavasti nuoremmille ja ymmärrän miksi tämä ei saanut aikaan minkäänlaista kiinnostusta lukea muita sarjaan kuuluvia kirjoja. Kirjan päähenkilö Emily oli aikuisen näkökulmasta aika naiivi ja muutenkin lapsenmielinen. Ihmettelen miten kirjailija on saanut kirjan päähenkilöstä näin uskottavan tuntuisen! Itse kirjailija on aikuinen nainen ja yleensähän aikuiset ja nuoret ajattelevat ja päättelevät asiota eri tavoin. Kirjan päähenkilö oli kuitenkin todella uskottava: naiivi, ehkä jopa hiukan hidasjärkinen..
Mutta pystyn suosittelemaan hyvin tätä kirjaa sen kohde ryhmälle eli nuorille.
Kirjan juoni on mielestäni mahtava: koulussa on muutamia tyyppejä ,joilla kaikilla on erilaisia kykyjä ja he kokoontuvat Valittujen tunnilla yhteen pyrkien tietysti hallitsemaan omaa kykyään aina vain paremmin.
Kirja on suunnattu minua huomattavasti nuoremmille ja ymmärrän miksi tämä ei saanut aikaan minkäänlaista kiinnostusta lukea muita sarjaan kuuluvia kirjoja. Kirjan päähenkilö Emily oli aikuisen näkökulmasta aika naiivi ja muutenkin lapsenmielinen. Ihmettelen miten kirjailija on saanut kirjan päähenkilöstä näin uskottavan tuntuisen! Itse kirjailija on aikuinen nainen ja yleensähän aikuiset ja nuoret ajattelevat ja päättelevät asiota eri tavoin. Kirjan päähenkilö oli kuitenkin todella uskottava: naiivi, ehkä jopa hiukan hidasjärkinen..
Mutta pystyn suosittelemaan hyvin tätä kirjaa sen kohde ryhmälle eli nuorille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti